Mikä puolisen vuotta? Luova tauko?

Tajusin vasta tänään että "hei mä en ole kirjoittanut tänne mittään piiitkään aikaan!"

Ja joo, luova tauko? Laiskanpulskea kukaties ;) höhöö!

Mistä sitä sitte alottas tai jatkas?
Kaikki mallillaan, arki rullaa omalla painollaan ja hyvä niin, olen pyrkinyt välttämään ns ylimääräistä stressiä ja antaa sellaisten asioiden olla mille ei mitään mahda.
Oon myös huomannut että täkäläinen elämäntyyli on suomeen verrattuna rennompaa joten kai sekin vaikuttaa asiaan.. Tai sitten en ole, tapojeni vastaisesti kylläkin, jaksanut pingottaa!

Työ on puoli ruokaa tässäkin, ei stressaa! Ei vituta joka aamu vääntyä työmaalle, oikeasti, varsinkin kun aiemmassa duunissa oli semmosta potaskaa että välillä sai oikeasti itku silmässä purra hammasta että mielenterveys kesti töihin menon.
Älkää ymmärtäkö väärin, työ oli kiva, työilmapiiri ei.
Ainoa ilonpilke oli Tarja, maailman paras työkaveri. Ja mukavat asiakkaat.
En ymmärrä miten jaksoin liki viisi vuotta siinä oravanpyörässä. Henkisesti rankimmat vuodet varmaan ikinä.

Mutta palataas hetkeksi nykyiseen työhön...
Tämän kuun 12pvä tuli vuosi täyteen tuossa virmassa! Yay me! Ei huono sikäli kun aloitin viime kesänä, puhe oli kuukauden mittaisesta työjaksosta.
Tammikuun alusta olen siirtynyt varastolle, siellä mää ole!

Jaa mitäs muuta ku duunia?
Kesälomaa ootellessa! Suomeen ois tarkotus pyyhältää heinäkuun alusta pariksi viikoksi.. En malta odottaa!! 9 päivää enää!
Hmm mitäs muuta näin äkkiseltään keksis vielä kertoa -- sama muija mä oon vieläki, kiva mutta pikkusen vittumainen. Uus tatuointi tuli otettua maaliskuussa ja uudet lävistykset pari viikkoa sitten..
Niin ja koukutuin geelikynsiinkin! Empä olis ikinä itestäin uskonu... :D

No miltä tuntui olla lomalla suomessa?

No todella hölmöltä!

Joulukuun alussa oli soppeli väli käyä vähä suomessa lomailemassa. Oli se joteski vähän hassua kun tiesi ettei jääkkään suomeen. Ja ensimmäinen yhteinen reissu tuon siipan kanssa niin jännittihän se.

Torstaina oltiin hereillä virkeänä (niin vissiin) ennen sitä sian pieremää koska juna lentokentälle lähti niin pirun aikaisin.
Seuraavassa muutama kuva (kuvaa fiiliksiä hyvin!) lentokentältä ja koneesta.

Mulla on yks ja miljoona kuvaa koneesta, oli niin mahtavat maisemat!
Nukuin kyllä varmaan puolet lennosta.. Nooh...

Helsingissä hypättiin bussiin jolla sitten Saloon :)
Salossa melkein samantien autoon ja toisen auton ja Leilan hakuun.
Juhalle kiitos majoituksesta.

Vietettiin viikonloppu Salossa, oli niiiiin ihana nähdä kaikkia kavereita niin pitkän ajan jälkeen, ei voi kun kiitellä! <3

(Kuvia ois sopinu ottaa vähä enämpiki. Muutamasta oottelen vielä julkaisulupaa ;))

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ikäänkuin oli hyvä hypätä auton rattiin ja ajella lappiin!
Matka oli pitkä mutta sen arvoinen, sitä katto itekkin kaikkea ihan eri silmin kuin aiemmin.

Sotanorsu, kulkine, hyvinkin luotettava sellainen.

Hiukan ennen kärsämäkeä piti ottaa vähä yhteiskuvaa!

Tulopäivänä Kemissä oli vähänlaisesti vielä lunta :)

Leila ottaa rennosti. (juhan luona, Salossa otettu tämä.)

Sitte sitä lunta tuliki...

Viikko meni älyttömän nopeasti niinkuin aina. Ilman oli onneksi kohtuullinen ja ihana kun ehti nähdä kaikkia sukulaisia ihan ajan kanssa.

Torstaina kymmenes päivä olikin ihan eri meininki! (tuun varmasti muistamaan sen aina) Sää oli mitä mainioin ja lähettiin hiukan kruisailemaan ja kattomaan maisemia. Chris halusi nähdä erään rannan ajoksessa, josta olin puhunut useaan otteeseen ennen Kemiin tuloa. (Kutsuin sitä aina mun omaksi rannaksi, tuli käytyä siellä useasti nuorempana. Siellä sai olla ihan itekseen ja kuunnella kun aallot lyö rantaan..)
Se oli vaan vieläkin kauniimpi talvella ja monen vuoden jälkeen. Koira juoksi pitkin rantaviivaa onessaan ja minä vaan nautiskelin jäiden natinasta aallokossa. Se kuulosti ihan siltä kuin meri olisi hurrannut.
Minua on hankala päästä yllättämään, mutta tällä kertaa se onnistui;

Niin meni herra yhdelle polvelle ja otti taskustaan lippaan.
Ja kosi.
Itkin, nauroin ja olin todella hämmentynyt!
Ja onnellinen.

Rannalta

Daah, se sormus!

Kuva hetimiten melkeimpä kosimisen jälkeen, onnelliset naamat!

Chris oli myös kysynyt äidin lupaa/ siunausta aiemmin. Jestas!

Hymyilin kun hangon keksi koko loppu loman... Ja edelleen hymyilyttää!

Kamalaltahan se tuntui lapista lähteä, ja lopuksi lentoasemalla seistessä tuntui että sydän pakahtuu kun pitää suomesta lähteä mutta..
Pitää lähteä että voi tulla takaisin!