Mikä puolisen vuotta? Luova tauko?

Tajusin vasta tänään että "hei mä en ole kirjoittanut tänne mittään piiitkään aikaan!"

Ja joo, luova tauko? Laiskanpulskea kukaties ;) höhöö!

Mistä sitä sitte alottas tai jatkas?
Kaikki mallillaan, arki rullaa omalla painollaan ja hyvä niin, olen pyrkinyt välttämään ns ylimääräistä stressiä ja antaa sellaisten asioiden olla mille ei mitään mahda.
Oon myös huomannut että täkäläinen elämäntyyli on suomeen verrattuna rennompaa joten kai sekin vaikuttaa asiaan.. Tai sitten en ole, tapojeni vastaisesti kylläkin, jaksanut pingottaa!

Työ on puoli ruokaa tässäkin, ei stressaa! Ei vituta joka aamu vääntyä työmaalle, oikeasti, varsinkin kun aiemmassa duunissa oli semmosta potaskaa että välillä sai oikeasti itku silmässä purra hammasta että mielenterveys kesti töihin menon.
Älkää ymmärtäkö väärin, työ oli kiva, työilmapiiri ei.
Ainoa ilonpilke oli Tarja, maailman paras työkaveri. Ja mukavat asiakkaat.
En ymmärrä miten jaksoin liki viisi vuotta siinä oravanpyörässä. Henkisesti rankimmat vuodet varmaan ikinä.

Mutta palataas hetkeksi nykyiseen työhön...
Tämän kuun 12pvä tuli vuosi täyteen tuossa virmassa! Yay me! Ei huono sikäli kun aloitin viime kesänä, puhe oli kuukauden mittaisesta työjaksosta.
Tammikuun alusta olen siirtynyt varastolle, siellä mää ole!

Jaa mitäs muuta ku duunia?
Kesälomaa ootellessa! Suomeen ois tarkotus pyyhältää heinäkuun alusta pariksi viikoksi.. En malta odottaa!! 9 päivää enää!
Hmm mitäs muuta näin äkkiseltään keksis vielä kertoa -- sama muija mä oon vieläki, kiva mutta pikkusen vittumainen. Uus tatuointi tuli otettua maaliskuussa ja uudet lävistykset pari viikkoa sitten..
Niin ja koukutuin geelikynsiinkin! Empä olis ikinä itestäin uskonu... :D

No miltä tuntui olla lomalla suomessa?

No todella hölmöltä!

Joulukuun alussa oli soppeli väli käyä vähä suomessa lomailemassa. Oli se joteski vähän hassua kun tiesi ettei jääkkään suomeen. Ja ensimmäinen yhteinen reissu tuon siipan kanssa niin jännittihän se.

Torstaina oltiin hereillä virkeänä (niin vissiin) ennen sitä sian pieremää koska juna lentokentälle lähti niin pirun aikaisin.
Seuraavassa muutama kuva (kuvaa fiiliksiä hyvin!) lentokentältä ja koneesta.

Mulla on yks ja miljoona kuvaa koneesta, oli niin mahtavat maisemat!
Nukuin kyllä varmaan puolet lennosta.. Nooh...

Helsingissä hypättiin bussiin jolla sitten Saloon :)
Salossa melkein samantien autoon ja toisen auton ja Leilan hakuun.
Juhalle kiitos majoituksesta.

Vietettiin viikonloppu Salossa, oli niiiiin ihana nähdä kaikkia kavereita niin pitkän ajan jälkeen, ei voi kun kiitellä! <3

(Kuvia ois sopinu ottaa vähä enämpiki. Muutamasta oottelen vielä julkaisulupaa ;))

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ikäänkuin oli hyvä hypätä auton rattiin ja ajella lappiin!
Matka oli pitkä mutta sen arvoinen, sitä katto itekkin kaikkea ihan eri silmin kuin aiemmin.

Sotanorsu, kulkine, hyvinkin luotettava sellainen.

Hiukan ennen kärsämäkeä piti ottaa vähä yhteiskuvaa!

Tulopäivänä Kemissä oli vähänlaisesti vielä lunta :)

Leila ottaa rennosti. (juhan luona, Salossa otettu tämä.)

Sitte sitä lunta tuliki...

Viikko meni älyttömän nopeasti niinkuin aina. Ilman oli onneksi kohtuullinen ja ihana kun ehti nähdä kaikkia sukulaisia ihan ajan kanssa.

Torstaina kymmenes päivä olikin ihan eri meininki! (tuun varmasti muistamaan sen aina) Sää oli mitä mainioin ja lähettiin hiukan kruisailemaan ja kattomaan maisemia. Chris halusi nähdä erään rannan ajoksessa, josta olin puhunut useaan otteeseen ennen Kemiin tuloa. (Kutsuin sitä aina mun omaksi rannaksi, tuli käytyä siellä useasti nuorempana. Siellä sai olla ihan itekseen ja kuunnella kun aallot lyö rantaan..)
Se oli vaan vieläkin kauniimpi talvella ja monen vuoden jälkeen. Koira juoksi pitkin rantaviivaa onessaan ja minä vaan nautiskelin jäiden natinasta aallokossa. Se kuulosti ihan siltä kuin meri olisi hurrannut.
Minua on hankala päästä yllättämään, mutta tällä kertaa se onnistui;

Niin meni herra yhdelle polvelle ja otti taskustaan lippaan.
Ja kosi.
Itkin, nauroin ja olin todella hämmentynyt!
Ja onnellinen.

Rannalta

Daah, se sormus!

Kuva hetimiten melkeimpä kosimisen jälkeen, onnelliset naamat!

Chris oli myös kysynyt äidin lupaa/ siunausta aiemmin. Jestas!

Hymyilin kun hangon keksi koko loppu loman... Ja edelleen hymyilyttää!

Kamalaltahan se tuntui lapista lähteä, ja lopuksi lentoasemalla seistessä tuntui että sydän pakahtuu kun pitää suomesta lähteä mutta..
Pitää lähteä että voi tulla takaisin!

Ehtoota!

Ompa vaan taas kulunukki aikaa viime kerrasta..
Kuten uhkasin aiemmin, tämän kertainen postaus saattaa olla kutakuinkin vähänniinkuin "Suomi vs Englanti" -painotteinen --
Noin vaikka ihan sen kunniaksi että tässä kuussa paukkui 7kk täällä asumista täyteen!

(Tuli käytyä muutama viikko sitten kotinurkillakin lomailemassa, siitä postailua sitten erikseen :))

Mitä niin, no onko täällä nyt sitten parempi?
"Onko se parempi paikka asua kun mitä Suomi?".. on varmaan yleisin kysymys mitä kuulen.
Olen jatkuvasti sanonut etten aio enkä halua vertailla suomea ja enklantia, mutta kyllä kai se häätyy, vaikka sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi.

Täällä on hyvä asua, kiitos kysymästä.
Jatkuvasti tulee vastaan asioita joita ikävöi suomessa mutta se nyt on ihan normaalia.
Mistäs alotettas.. Otan muutaman kysymyksen tähän alkuun, niin päästään vähän vauhtiin --

"Minkälainen ilma siellä on? Sataako siellä tosiaan kokoajan?"
No.. Ei nyt kokoajan... Mutta tarpeeksi usein. Täällähän ei tunneta esim talvea lainkaan samanlaisena käsitteenä kuin mitä kotosuomessa. On talvipuita, talvikukkia ja ja mitä, lunta? No ei. Jos hyvä tuuri sattuu niin loskaa tulee. Yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Ilmankosteus on täällä ihan omaa luokkaansa ja kiitän luojaani ettei minulla ole luonnonkiharoita. Johan niitä sais olla riipimässä suoriksi jatkuvasti.
P.S jos tulee edes sentin verran lunta täällä ei mikään liiku mihinkään, koulut menee kiinni, bussit ei kulje, lennot ei lähde, junat ei liiku... Oikeasti. Tämä on totta.

"Mimmone sielä on tuo ruokapuoli?"
Hyvää on kuten kuvasta näkyy! Hehee, joihinkin juttuihin ottaa aikansa totutella mutta pääasiassa näinkin ronkeli mimmi on löytäny syötävää.

"Onko asuminen/ ruoka/ alkoholi /rööki halvempaa kuin suomessa?"
Nottajoo. Asuminen kaiketi hiukan halvempaa, riippuu mistä roikkuu. Ruoka on halvempaa, osin jopa todella paljon edukkaampaa!
Tupakka.. Ei. Liki kutakuinkin 11 euroa aski. 20 tupakkaa 11euroa, kyllä. Hyi saakeli.
Tupakan hinnan saa jokainen myyntipiste päättää itse, kumma kyllä! Sama aski maksaa jossain kulmakiskassa 7,5 puntaa ja jossain supermarketissa sitten 8,5..
Alkoholi.. Halvempaa! Ja vieläpä moninkertaisesti. Random esimerkkinä pintti strongbowta 3,5-4,5euroa. Toki kalliimpiakin mestoja on.

"Mimmosia ihmiset on siellä?"
No ihmisiä. Hirmu mukavia olleet kaikki tähän asti. Eikä kukaan oo kattonu pitkin nenän vartta vaikka olenkin ulkomaalainen.
Lähinnä tulee kiitosta hyvästä englanninkielen taidosta!

Saa lähettää lisää kymysyksiä jos tuloo mieleen!

Löytöjä!

Vastapainoksi viime postaukseen ajattelin tällä kertaa keskittyä kaikellaisiin asioihin mitä on tullut täällä asustellessa vastaan, niin materiasta makuhermojen hivelyynkin..

Olen aina tykännyt kirppareista, mutta täällä en ole ihme kyllä kertaakaan eksynyt kirppareille! Sen sijaan erillaisten (hyväntekeväisyys) tahojen charity shopeissa on tullut käytyä senkin edestä. (Niistä voi oikeasti löytää merkkivaatteita laput tallella ja polkuhintaan)
Itse en ole perehtynyt sen enempää. Mutta olen löytänyt paljon hyviä vaatteita ja pikku sisustustavaroita tosi edullisesti. Usea paikka myy myös huonekaluja ja elektroniikkaa.

Vaatteiden kokojen kanssa olin ensin hiukan hukassa. Onneksi on google.

Sitten täytyy mainita, kun edellisessä postauksessa ikävöin vissyvesiä niin tilalle on tullut maustetut lähdevedet. En ois ikinä voinut kuvitella että mansikan makuinen lähdevesi vois olla meikän mieleen. Makuja on vaikka millä mitalla ja valmistajia monia mutta oma suosikki on volvic.

Kuvan tarjoaa google. 

Mitäpä sitä ruoan ystävänä kiertelemään, sillä vaikka täällä on tuo ruokakulttuuri pikkasen erilainen, niin kyllä tämmösen ehkä hiukan ronkelin suomalaisen suuhun sopi se ehkä perinteisin ikinä, eli fish and chips! On muuten niin maan perusteellisen hyvää.
Jos pitäs rankata pari muutakin mitkä on löytäny tien meikän vatsan kautta sydämeen, niin sausage rolls ja steak pie!

Pienen guuglettamisen kautta löytyy mitä ne pitää tarkemmin sisällään mutta tässä muuan kuva internetin syövereistä!

Lyhykäisyydessään ja pyhässä yksinkertaisuudessaan sausage roll on makkara voitaikinan sisällä.

Steak pie, holy yummines, voitaikina jonka sisällä on ikäänkun karjalan paisti sooseineen.

Näitä ei kovin usein herkuttele, ovat aikasta tuhteja eväitä.

Sitten päästäänkin hedelmiin. Tuoreita hedelmiä löytyy ympäri vuojen ja edullisesti! Jos suomessa ei voinut herkutella hedelmillä kun ne on ainakin talviaikaan niin saakutin kalliita niin täällä voi. Tämä tekee meikän tosi iloiseksi.

Meikit. Pikkusen sivuan tätä turhuuden roviota mainitsemalla että samoja merkkejä voi ostaa kun suomestakin, mutta paljon on löytynyt ihan uusia tuttavuuksiakin.
Tuntuu että eri valmistajien tuoteskaala on paljon laajempi tällä perällä, tottakai se riippuu siis ihan mistä ostaa mutta meikälle on jääny vähä simmone kuva mitä tuolla kaupoissa on tullu pyörittyä --

Miten ois seukki kerralla suomi vs englanti? :D

Mitä kaikkea mulla on ikävä?

Näin kun neljä kuukautta on vierähtäny ko siivillä, on hyvä aika keräillä kokoon ajatuksia - kaikista niistä asioista mitä olen täällä asuessani ikävöinyt!

Ihan ensteksi on pakko aloittaa perheestä ja ystävistä, obviously!
Mulla on kaikkia teitä ihan älytön ikävä. Niin ja mun susihukkatyttöä, Leilaa, kanssa. Minun ihana koiruus.
Halaan kaikki ruttuun kun seuraavan kerran nähdään!

Seuraavaksi on hyvä siirtyä ruoan pariin - mulla on ollu monia suomalaisia ruokia ikävä! Vaikka täällä hyvää ruokaa onkin tarjolla niin on joitain asioita mitä ei korvaa mikään. Listaampas alle hiukan näitä herkkuja mitä en olisi uskonut ikävöiväni näin hurjasti --

- Ruisleipä (obvious or wha? Ai hitto mä himoan KUNNON ruisleipää.. Hmm.. Reissumiehen tosi tumma.. Ei hitto!)
- Karjalanpiirakka (kyllä, oon oikiasti miettiny esim saarioisten vaaleaa karjalanpiirakkaa kuola poskella.)
- Salmiakki
- Nakit ja makkarat. (ei täällä ei saa kumpaakaan kovin kummosena.)
Unohtamatta herkkuja, niinku fazerin suklaatia ja valion jäätelöitä.
Joteski tää on ruokapainoitteinen --
Lisätään listaan myös kunnon kahavi ja vissyt!

Sitten oon huomannu kaipaavani simmosiakin hassuja asioita kun ns autioita katuja, hiljaista ympäristöä --
Se tietynlainen yksinäisyyden tunne esim aamuyön pikkutunneilla kun ei ole minkäänlaista liikennettä missään --
Kyllä kai simmonenkin miljöö täältä jostain löytys ku ettimällä ettis, mutta tässä likimain ei simmosta ole.

Josta tuli mieleeni, kaipaan autolla ajamista ja sen tuomaa vapautta, vaikka ei voi kun kiitellä todella toimivaa julkista liikennettä!

Muuta ei nyt juuri tällä hetkellä tuu mieleen!
Niinno, ikävä vois olla myös kraanavettä mikä ei haise kloorilta.. Vaikka oonkin siihen jo pikkuhiljaa tottunut.
Makueroa ei siis ole mutta se haju on mielenkiintoinen.
Varsinkin ensimmäistä kertaa...

Arjen rattaat

Sehän on vähän sillain että arki se tulee väistämättä vastaan, oli eri maassa tai ei.
Aloin itse etsiä työpaikkaa hetimiten, varasin myös ajan tämän perän työkkäriin josta oli apua yhtä paljon kun korkokengistä vaellusreissulla. Aivan turhaa *skaa. Minulle sattu varmaan ne ynseimmät työntekijät. Mun tuuria.

Löysin itsenäisesti etsien aika paljon informaatiota, ja tottakai kysyin tutuilta apua, mutta minun tapauksessani ei virallisista tahoista ollut työnhaussa mitään apua.
Täytin hakemuksia jokaikiseen mahdolliseen, potentiaaliselta kuulostavaan, paikkaan.
Muuten, nämä työnantajat täällä haluaa kaikki nähä sun CVn joten sen on oltava viimisen päälle!
Kolmisen viikkoa kerkesi kulua kunnes sain National Insurance Numberini. Ja pääsin hakemaan töitä todenteolla.

Olin todella onnekas ja kuulin avoimesta paikasta eräällä tehtaalla. Ajattelin vain että miksipä ei, emmä mitään häviäkkään jos laitan hakemuksen sisään.
Seuraavana päivänä työhaastattelu.
Elettiin sillon keskiviikkoa.
Jännitti ihan älyttömästi ja koitin petrata miljoonasti ihan kaikkea mitä meinaan sanoa ja kertoa itsestäni.
Omasta mielestäni haastattelu meni ihan hyvin, jännitti kyllä niin etten muista kaikkea enää.
Samana päivänä iltapäivällä sain kuulla että paikka on minun jos aloitan perjantaina! Totta vitussa!
Työn oli määrä kestää jotakuinkin kolmesta neljään viikkoon koska työt tuossa virmassa on aika kausijaksoisia..
No. Tänään tuli juuri kolme kuukautta täyteen. Ja viime viikolla allekirjoitin uuden sopparin.

Tykkään tuosta työstä.
Palkka on minimi. Mikä on 6,50£ per tunti (tämän hetkisen kurssin mukaan jotakuinkin 8,40€)
Työaika on maanantaista perjantaihin 9-17 ja viikonloput on vapaat.

Aloitin toimistotyössä, dataprosessoinnin parissa, josta jatkoin erään projektin myötä valokuvaushommissa (todella hankala selittää mitä tämä on mutta kuvat mitä otin/ otan erinnäisistä tuotteista menevät asiakkaille jotta ne tietää mitä ne tilaa. Kaikkea baaritarvikkeista alkoholiin. Laaja skaala.)
Sitten olenkin ollut varastolla erinäisissä työtehtävissä ja nyt viime viikot pakkaamasa joten melkolailla kaikkea on mahtunut viimiseen kolmeen kuukauteen!

Entäs työkaverit ja pomot?
Todella mukavia.
Työntekijöistä varmaan jotakuinkin 1/4 on puolasta kotoisin. Joten kyllä sinne aina yksi suomalainenkin mahtuu.
Tuo on vähän niinkuin yhenlainen perhe.
Kaikki puhaltaa yhteen hiileen.
Toki siellä on niitä kiintiöidioottejakin.. Niinkun jokapaikassa.
Pääasiassa kuitenkin mukavaa porukkaa.

Saan jatkuvasti kehuja englanninkielen taidoistani ja todella moni luuli, että olen britti.
Tuntuu hyvältä saada kehuja niin kielitaidon puolesta kun työnteostakin.
Lämmittää mieltä!

"Next stop, Blackburn"

'Hello my new hometown', ajattelin kun tulin Manchesterista junalla Blackburniin.
Matka meni joutuisasti ja tuntui jo niin tutulta.

Lennosta sen sijaan sen verran mainittakoon, että se meni jotenkin nopeammin kuin aiemmilla kerroilla.
Onnistuin jopa nukkumaankin
 hiukan ja heräsin juuri sopivasti kun alkoi Englanti siintää meren jälkeen..
Kaikenlisäksi en voinut uskoa että olin todella matkalla Englantiin asumaan.
Hymyilin kun hullu ja en millään malttanut odottaa!

Siellä Englanti näkyy.

Manchesterin yllä.

Ensimmäinen vajaa viikko hurahti niin nopeasti ettei sitä ehtinyt edes tajuta.

Seuraavalla viikolla aloin järjestellä asiaan kuuluvia menoja, kuten ajanvaraus haastatteluun NINiä varten ja rekisteröitymisiä erinäisiin paikkoihin kuten terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin. Kyllä, noihin edellämainittuihin on suotavaa rekisteröityä asioinnin helpottamiseksi.
Se minkä hammaslääkärin tai terveyskeskuksen valitset, on ihan sinun omissa käsissäsi.
Itse valitsin Brown Hillin terveyskeskuksen lähinnä vain koska se oli entuudestaan tuttu Chrisille, niin miksipä ei.

Ja niin mikä ihmeen NIN? Sellainen kuin National Insurance Number. Se on sellainen veikeä sekoitus numeroita ja kirjaimia ja se pitää olla töitä jos mielii maassa tehdä.
Sitä varten varataan aika paikalliseen työkkäriin (jobcenter) jossa ei niinkään työkkärin työntekijä, mutta valtion työntekijä ottaa sinut vastaan ja tekee pienen haastattelun.
Eli on niin maan utelias tietämään sinusta ihan kaiken.
Se tulee sitten postitse n.2-4viikon kuluttua. Ennen sen saapumistakin voi aloittaa työnteon, sitä varten saa erillisen todistuksen että on ko numeroa hakenut.

Sitten pankin valinta.
Pankiksi valikoitui Lloyds.
Tiliä avatakseen piti varata aika, joka oli vähän hassua, kun ei simmosta ole suomessa asioidessa tullut vastaan.
Valintaan saattoi vaikuttaa myös se, että Lloydsin konttori löytyy tästä kaupunginosasta missä asun. Eipä tarvii lähtiä kaapunniin.
Tässä pienessä osassa Blackburnia on myös posti, apteekki, lähikauppa ja  monia muita putiikkeja ihan lähellä. Kävellen peräti parin minuutin päässä!

Muutamia kuvia kotinurkilta,

Ihan lähellä sijaitsee myös liverpool-leeds kanaali. Ihana paikka kävelyille! 

Ikkunasta näkkyy sajetta. Englantilainen sää siis. 

Kanaalin varrelta. 

Ei satanut. 

<3