Näin kun neljä kuukautta on vierähtäny ko siivillä, on hyvä aika keräillä kokoon ajatuksia - kaikista niistä asioista mitä olen täällä asuessani ikävöinyt!
Ihan ensteksi on pakko aloittaa perheestä ja ystävistä, obviously!
Mulla on kaikkia teitä ihan älytön ikävä. Niin ja mun susihukkatyttöä, Leilaa, kanssa. Minun ihana koiruus.
Halaan kaikki ruttuun kun seuraavan kerran nähdään!
Seuraavaksi on hyvä siirtyä ruoan pariin - mulla on ollu monia suomalaisia ruokia ikävä! Vaikka täällä hyvää ruokaa onkin tarjolla niin on joitain asioita mitä ei korvaa mikään. Listaampas alle hiukan näitä herkkuja mitä en olisi uskonut ikävöiväni näin hurjasti --
- Ruisleipä (obvious or wha? Ai hitto mä himoan KUNNON ruisleipää.. Hmm.. Reissumiehen tosi tumma.. Ei hitto!)
- Karjalanpiirakka (kyllä, oon oikiasti miettiny esim saarioisten vaaleaa karjalanpiirakkaa kuola poskella.)
- Salmiakki
- Nakit ja makkarat. (ei täällä ei saa kumpaakaan kovin kummosena.)
Unohtamatta herkkuja, niinku fazerin suklaatia ja valion jäätelöitä.
Joteski tää on ruokapainoitteinen --
Lisätään listaan myös kunnon kahavi ja vissyt!
Sitten oon huomannu kaipaavani simmosiakin hassuja asioita kun ns autioita katuja, hiljaista ympäristöä --
Se tietynlainen yksinäisyyden tunne esim aamuyön pikkutunneilla kun ei ole minkäänlaista liikennettä missään --
Kyllä kai simmonenkin miljöö täältä jostain löytys ku ettimällä ettis, mutta tässä likimain ei simmosta ole.
Josta tuli mieleeni, kaipaan autolla ajamista ja sen tuomaa vapautta, vaikka ei voi kun kiitellä todella toimivaa julkista liikennettä!
Muuta ei nyt juuri tällä hetkellä tuu mieleen!
Niinno, ikävä vois olla myös kraanavettä mikä ei haise kloorilta.. Vaikka oonkin siihen jo pikkuhiljaa tottunut.
Makueroa ei siis ole mutta se haju on mielenkiintoinen.
Varsinkin ensimmäistä kertaa...
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
lauantai 12. syyskuuta 2015
Arjen rattaat
Sehän on vähän sillain että arki se tulee väistämättä vastaan, oli eri maassa tai ei.
Aloin itse etsiä työpaikkaa hetimiten, varasin myös ajan tämän perän työkkäriin josta oli apua yhtä paljon kun korkokengistä vaellusreissulla. Aivan turhaa *skaa. Minulle sattu varmaan ne ynseimmät työntekijät. Mun tuuria.
Löysin itsenäisesti etsien aika paljon informaatiota, ja tottakai kysyin tutuilta apua, mutta minun tapauksessani ei virallisista tahoista ollut työnhaussa mitään apua.
Täytin hakemuksia jokaikiseen mahdolliseen, potentiaaliselta kuulostavaan, paikkaan.
Muuten, nämä työnantajat täällä haluaa kaikki nähä sun CVn joten sen on oltava viimisen päälle!
Kolmisen viikkoa kerkesi kulua kunnes sain National Insurance Numberini. Ja pääsin hakemaan töitä todenteolla.
Olin todella onnekas ja kuulin avoimesta paikasta eräällä tehtaalla. Ajattelin vain että miksipä ei, emmä mitään häviäkkään jos laitan hakemuksen sisään.
Seuraavana päivänä työhaastattelu.
Elettiin sillon keskiviikkoa.
Jännitti ihan älyttömästi ja koitin petrata miljoonasti ihan kaikkea mitä meinaan sanoa ja kertoa itsestäni.
Omasta mielestäni haastattelu meni ihan hyvin, jännitti kyllä niin etten muista kaikkea enää.
Samana päivänä iltapäivällä sain kuulla että paikka on minun jos aloitan perjantaina! Totta vitussa!
Työn oli määrä kestää jotakuinkin kolmesta neljään viikkoon koska työt tuossa virmassa on aika kausijaksoisia..
No. Tänään tuli juuri kolme kuukautta täyteen. Ja viime viikolla allekirjoitin uuden sopparin.
Tykkään tuosta työstä.
Palkka on minimi. Mikä on 6,50£ per tunti (tämän hetkisen kurssin mukaan jotakuinkin 8,40€)
Työaika on maanantaista perjantaihin 9-17 ja viikonloput on vapaat.
Aloitin toimistotyössä, dataprosessoinnin parissa, josta jatkoin erään projektin myötä valokuvaushommissa (todella hankala selittää mitä tämä on mutta kuvat mitä otin/ otan erinnäisistä tuotteista menevät asiakkaille jotta ne tietää mitä ne tilaa. Kaikkea baaritarvikkeista alkoholiin. Laaja skaala.)
Sitten olenkin ollut varastolla erinäisissä työtehtävissä ja nyt viime viikot pakkaamasa joten melkolailla kaikkea on mahtunut viimiseen kolmeen kuukauteen!
Entäs työkaverit ja pomot?
Todella mukavia.
Työntekijöistä varmaan jotakuinkin 1/4 on puolasta kotoisin. Joten kyllä sinne aina yksi suomalainenkin mahtuu.
Tuo on vähän niinkuin yhenlainen perhe.
Kaikki puhaltaa yhteen hiileen.
Toki siellä on niitä kiintiöidioottejakin.. Niinkun jokapaikassa.
Pääasiassa kuitenkin mukavaa porukkaa.
Saan jatkuvasti kehuja englanninkielen taidoistani ja todella moni luuli, että olen britti.
Tuntuu hyvältä saada kehuja niin kielitaidon puolesta kun työnteostakin.
Lämmittää mieltä!
Aloin itse etsiä työpaikkaa hetimiten, varasin myös ajan tämän perän työkkäriin josta oli apua yhtä paljon kun korkokengistä vaellusreissulla. Aivan turhaa *skaa. Minulle sattu varmaan ne ynseimmät työntekijät. Mun tuuria.
Löysin itsenäisesti etsien aika paljon informaatiota, ja tottakai kysyin tutuilta apua, mutta minun tapauksessani ei virallisista tahoista ollut työnhaussa mitään apua.
Täytin hakemuksia jokaikiseen mahdolliseen, potentiaaliselta kuulostavaan, paikkaan.
Muuten, nämä työnantajat täällä haluaa kaikki nähä sun CVn joten sen on oltava viimisen päälle!
Kolmisen viikkoa kerkesi kulua kunnes sain National Insurance Numberini. Ja pääsin hakemaan töitä todenteolla.
Olin todella onnekas ja kuulin avoimesta paikasta eräällä tehtaalla. Ajattelin vain että miksipä ei, emmä mitään häviäkkään jos laitan hakemuksen sisään.
Seuraavana päivänä työhaastattelu.
Elettiin sillon keskiviikkoa.
Jännitti ihan älyttömästi ja koitin petrata miljoonasti ihan kaikkea mitä meinaan sanoa ja kertoa itsestäni.
Omasta mielestäni haastattelu meni ihan hyvin, jännitti kyllä niin etten muista kaikkea enää.
Samana päivänä iltapäivällä sain kuulla että paikka on minun jos aloitan perjantaina! Totta vitussa!
Työn oli määrä kestää jotakuinkin kolmesta neljään viikkoon koska työt tuossa virmassa on aika kausijaksoisia..
No. Tänään tuli juuri kolme kuukautta täyteen. Ja viime viikolla allekirjoitin uuden sopparin.
Tykkään tuosta työstä.
Palkka on minimi. Mikä on 6,50£ per tunti (tämän hetkisen kurssin mukaan jotakuinkin 8,40€)
Työaika on maanantaista perjantaihin 9-17 ja viikonloput on vapaat.
Aloitin toimistotyössä, dataprosessoinnin parissa, josta jatkoin erään projektin myötä valokuvaushommissa (todella hankala selittää mitä tämä on mutta kuvat mitä otin/ otan erinnäisistä tuotteista menevät asiakkaille jotta ne tietää mitä ne tilaa. Kaikkea baaritarvikkeista alkoholiin. Laaja skaala.)
Sitten olenkin ollut varastolla erinäisissä työtehtävissä ja nyt viime viikot pakkaamasa joten melkolailla kaikkea on mahtunut viimiseen kolmeen kuukauteen!
Entäs työkaverit ja pomot?
Todella mukavia.
Työntekijöistä varmaan jotakuinkin 1/4 on puolasta kotoisin. Joten kyllä sinne aina yksi suomalainenkin mahtuu.
Tuo on vähän niinkuin yhenlainen perhe.
Kaikki puhaltaa yhteen hiileen.
Toki siellä on niitä kiintiöidioottejakin.. Niinkun jokapaikassa.
Pääasiassa kuitenkin mukavaa porukkaa.
Saan jatkuvasti kehuja englanninkielen taidoistani ja todella moni luuli, että olen britti.
Tuntuu hyvältä saada kehuja niin kielitaidon puolesta kun työnteostakin.
Lämmittää mieltä!
tiistai 1. syyskuuta 2015
"Next stop, Blackburn"
'Hello my new hometown', ajattelin kun tulin Manchesterista junalla Blackburniin.
Matka meni joutuisasti ja tuntui jo niin tutulta.
Lennosta sen sijaan sen verran mainittakoon, että se meni jotenkin nopeammin kuin aiemmilla kerroilla.
Onnistuin jopa nukkumaankin
hiukan ja heräsin juuri sopivasti kun alkoi Englanti siintää meren jälkeen..
Kaikenlisäksi en voinut uskoa että olin todella matkalla Englantiin asumaan.
Hymyilin kun hullu ja en millään malttanut odottaa!
Ensimmäinen vajaa viikko hurahti niin nopeasti ettei sitä ehtinyt edes tajuta.
Seuraavalla viikolla aloin järjestellä asiaan kuuluvia menoja, kuten ajanvaraus haastatteluun NINiä varten ja rekisteröitymisiä erinäisiin paikkoihin kuten terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin. Kyllä, noihin edellämainittuihin on suotavaa rekisteröityä asioinnin helpottamiseksi.
Se minkä hammaslääkärin tai terveyskeskuksen valitset, on ihan sinun omissa käsissäsi.
Itse valitsin Brown Hillin terveyskeskuksen lähinnä vain koska se oli entuudestaan tuttu Chrisille, niin miksipä ei.
Ja niin mikä ihmeen NIN? Sellainen kuin National Insurance Number. Se on sellainen veikeä sekoitus numeroita ja kirjaimia ja se pitää olla töitä jos mielii maassa tehdä.
Sitä varten varataan aika paikalliseen työkkäriin (jobcenter) jossa ei niinkään työkkärin työntekijä, mutta valtion työntekijä ottaa sinut vastaan ja tekee pienen haastattelun.
Eli on niin maan utelias tietämään sinusta ihan kaiken.
Se tulee sitten postitse n.2-4viikon kuluttua. Ennen sen saapumistakin voi aloittaa työnteon, sitä varten saa erillisen todistuksen että on ko numeroa hakenut.
Sitten pankin valinta.
Pankiksi valikoitui Lloyds.
Tiliä avatakseen piti varata aika, joka oli vähän hassua, kun ei simmosta ole suomessa asioidessa tullut vastaan.
Valintaan saattoi vaikuttaa myös se, että Lloydsin konttori löytyy tästä kaupunginosasta missä asun. Eipä tarvii lähtiä kaapunniin.
Tässä pienessä osassa Blackburnia on myös posti, apteekki, lähikauppa ja monia muita putiikkeja ihan lähellä. Kävellen peräti parin minuutin päässä!
Muutamia kuvia kotinurkilta,
Matka meni joutuisasti ja tuntui jo niin tutulta.
Lennosta sen sijaan sen verran mainittakoon, että se meni jotenkin nopeammin kuin aiemmilla kerroilla.
Onnistuin jopa nukkumaankin
hiukan ja heräsin juuri sopivasti kun alkoi Englanti siintää meren jälkeen..
Kaikenlisäksi en voinut uskoa että olin todella matkalla Englantiin asumaan.
Hymyilin kun hullu ja en millään malttanut odottaa!
Siellä Englanti näkyy.
Manchesterin yllä.
Seuraavalla viikolla aloin järjestellä asiaan kuuluvia menoja, kuten ajanvaraus haastatteluun NINiä varten ja rekisteröitymisiä erinäisiin paikkoihin kuten terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin. Kyllä, noihin edellämainittuihin on suotavaa rekisteröityä asioinnin helpottamiseksi.
Se minkä hammaslääkärin tai terveyskeskuksen valitset, on ihan sinun omissa käsissäsi.
Itse valitsin Brown Hillin terveyskeskuksen lähinnä vain koska se oli entuudestaan tuttu Chrisille, niin miksipä ei.
Ja niin mikä ihmeen NIN? Sellainen kuin National Insurance Number. Se on sellainen veikeä sekoitus numeroita ja kirjaimia ja se pitää olla töitä jos mielii maassa tehdä.
Sitä varten varataan aika paikalliseen työkkäriin (jobcenter) jossa ei niinkään työkkärin työntekijä, mutta valtion työntekijä ottaa sinut vastaan ja tekee pienen haastattelun.
Eli on niin maan utelias tietämään sinusta ihan kaiken.
Se tulee sitten postitse n.2-4viikon kuluttua. Ennen sen saapumistakin voi aloittaa työnteon, sitä varten saa erillisen todistuksen että on ko numeroa hakenut.
Sitten pankin valinta.
Pankiksi valikoitui Lloyds.
Tiliä avatakseen piti varata aika, joka oli vähän hassua, kun ei simmosta ole suomessa asioidessa tullut vastaan.
Valintaan saattoi vaikuttaa myös se, että Lloydsin konttori löytyy tästä kaupunginosasta missä asun. Eipä tarvii lähtiä kaapunniin.
Tässä pienessä osassa Blackburnia on myös posti, apteekki, lähikauppa ja monia muita putiikkeja ihan lähellä. Kävellen peräti parin minuutin päässä!
Muutamia kuvia kotinurkilta,
Ihan lähellä sijaitsee myös liverpool-leeds kanaali. Ihana paikka kävelyille!
Ikkunasta näkkyy sajetta. Englantilainen sää siis.
Kanaalin varrelta.
Ei satanut.
<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)