Arjen rattaat

Sehän on vähän sillain että arki se tulee väistämättä vastaan, oli eri maassa tai ei.
Aloin itse etsiä työpaikkaa hetimiten, varasin myös ajan tämän perän työkkäriin josta oli apua yhtä paljon kun korkokengistä vaellusreissulla. Aivan turhaa *skaa. Minulle sattu varmaan ne ynseimmät työntekijät. Mun tuuria.

Löysin itsenäisesti etsien aika paljon informaatiota, ja tottakai kysyin tutuilta apua, mutta minun tapauksessani ei virallisista tahoista ollut työnhaussa mitään apua.
Täytin hakemuksia jokaikiseen mahdolliseen, potentiaaliselta kuulostavaan, paikkaan.
Muuten, nämä työnantajat täällä haluaa kaikki nähä sun CVn joten sen on oltava viimisen päälle!
Kolmisen viikkoa kerkesi kulua kunnes sain National Insurance Numberini. Ja pääsin hakemaan töitä todenteolla.

Olin todella onnekas ja kuulin avoimesta paikasta eräällä tehtaalla. Ajattelin vain että miksipä ei, emmä mitään häviäkkään jos laitan hakemuksen sisään.
Seuraavana päivänä työhaastattelu.
Elettiin sillon keskiviikkoa.
Jännitti ihan älyttömästi ja koitin petrata miljoonasti ihan kaikkea mitä meinaan sanoa ja kertoa itsestäni.
Omasta mielestäni haastattelu meni ihan hyvin, jännitti kyllä niin etten muista kaikkea enää.
Samana päivänä iltapäivällä sain kuulla että paikka on minun jos aloitan perjantaina! Totta vitussa!
Työn oli määrä kestää jotakuinkin kolmesta neljään viikkoon koska työt tuossa virmassa on aika kausijaksoisia..
No. Tänään tuli juuri kolme kuukautta täyteen. Ja viime viikolla allekirjoitin uuden sopparin.

Tykkään tuosta työstä.
Palkka on minimi. Mikä on 6,50£ per tunti (tämän hetkisen kurssin mukaan jotakuinkin 8,40€)
Työaika on maanantaista perjantaihin 9-17 ja viikonloput on vapaat.

Aloitin toimistotyössä, dataprosessoinnin parissa, josta jatkoin erään projektin myötä valokuvaushommissa (todella hankala selittää mitä tämä on mutta kuvat mitä otin/ otan erinnäisistä tuotteista menevät asiakkaille jotta ne tietää mitä ne tilaa. Kaikkea baaritarvikkeista alkoholiin. Laaja skaala.)
Sitten olenkin ollut varastolla erinäisissä työtehtävissä ja nyt viime viikot pakkaamasa joten melkolailla kaikkea on mahtunut viimiseen kolmeen kuukauteen!

Entäs työkaverit ja pomot?
Todella mukavia.
Työntekijöistä varmaan jotakuinkin 1/4 on puolasta kotoisin. Joten kyllä sinne aina yksi suomalainenkin mahtuu.
Tuo on vähän niinkuin yhenlainen perhe.
Kaikki puhaltaa yhteen hiileen.
Toki siellä on niitä kiintiöidioottejakin.. Niinkun jokapaikassa.
Pääasiassa kuitenkin mukavaa porukkaa.

Saan jatkuvasti kehuja englanninkielen taidoistani ja todella moni luuli, että olen britti.
Tuntuu hyvältä saada kehuja niin kielitaidon puolesta kun työnteostakin.
Lämmittää mieltä!